Kirkonkylän Kisa

Kirkonkylän Kisan pitkäaikaisen sihteerin Pirkko Överstin haastattelu 26.11.2024 hänen kotonaan Kyläkalliontiellä:  

Pirkko Överstiä voi hyvällä syyllä kutsua urheiluseuran matriarkaksi, joka on käyttänyt omaa ja perheensä aikaa valtavan määrän ohjatakseen lapsiansa, lapsenlapsia ja vieraita lapsia liikunnan pariin ja tehdäkseen uskomattoman määrän vapaaehtoistyötä naapurien sekä kyläläisten kanssa urheilukilpailujen järjestämiseksi ja liikunnan edistämiseksi.  

Pirkko Överstin rooli Kirkonkylän Kisan sihteerinä on kestänyt puolen vuosisadan ajan. Sihteerillä on urheiluseuratoiminnassa kuitenkin vielä yksi iso haave ja se on se, että joku tutkisi läpi Kirkonkylän Kisan valtavan arkistomateriaalin ja tekisi Överstin kotona sijaitsevasta materiaalista historiikin kunniakkaan seuran toiminnasta.  

 Pirkko on aina liikkunut itse ja rakastaa kilpailemista 

Syntyjään Kuhmoisista, Pertunmaan kautta Heinolaan muuttanut Pirkko teki nuorena töitä vaate- ja kangaskaupoissa Hartolassa ja Heinolassa. Puolisonsa Mikko Överstin kanssa hän rakensi omakotitalon Heinolan kirkonkylään ja ryhtyi perhepäivähoitajaksi. Kirkonkylän Kisaan hän liittyi 1970-luvun alkupuolella esikoisensa syntymän jälkeen Seija Karhisen kehotuksesta.  Sihteerin homman hän aloitti vuonna 1978 ja on siitä pitäen ollut Kirkonkylän Kisan The Sihteeri.   

Pirkko muistelee, kuinka ensimmäisiä tekoja liikunnan lisäämiseksi oli se, kun Mikko ja Saavalaisen Pertti mittasivat pyykkinarulla miehille ja naisille Cooperin testireitit metsään. Merkityn matkan sai käydä juoksemassa milloin kukakin halusi. Pirkon muistikuvan mukaan varsinaisia kilpajuoksijoita ei tuolloin kylässä vielä ollut, mutta kilpailuhenkeä sitäkin enemmän.   

Mansikkalan Erkki teki puolestaan suunnistukseen ratoja, vaikka alkuunsa suunnistuskilpailuun osallistuneet eivät aina tajunneet, oliko kartta edes oikein päin käsissä. Pirkko innostui suunnistamisesta alle kouluikäisen tyttärensä Irenen ansiosta. Eihän tyttöä yksin voinut metsään päästää. Äiti lähti mukaan kilpailemaan ja tajusi, kuinka helposti, loppujen lopuksi, neulalla merkityt rastit löytyivät.  

Lopulta Pirkko teki myös itse ratoja. Suunnistus ei kuitenkaan ollut niin suosittua kuin hiihto ja yleisurheilu. Suunnistusta harrastettiin Pirkon muistikuvan mukaan enimmäkseen Marjoniemessä. Lajiin tuli Heinolan Iskussa oma jaostonsa ja kaupunkilaisten kanssa kilpailtiin paljon yhdessä. Kirkonkylän Kisa toimi vielä tuolloin Heinolan Iskun siipien suojissa.  

70-80-luvuilla kilpailut paisuivat. Pirkon mukaan piirikunnalliset kilpailut olisi voinut osanottajamäärän puolesta muuttaa valtakunnallisiksi. Sama päti myös nappulahiihtoihin. Osanotto oli valtaisaa esimerkiksi Kotajärven hiihdoissa.  

Kilpailua, talkootyötä ja varainhankintaa 

Syksyllä kisalaiset raivasivat talkoilla latupohjat paikallisen huoltoaseman pihasta latureiteille. Moottoritien rakennuttua latureittejä oli hankala tehdä.  

Kokouksissa päätettiin, mitkä kisat järjestetään ja sitten ne talkoilla järjestettiin. Palkinnot tulivat paikallisilta yrittäjiltä.  

Vapaaehtoistyöhön kuului myös monipuolinen varainhankinta. Pirkko muistelee, kuinka ennen aikaan saatiin pudottaa lumia katoilta ilman suurempia rajoitteita. Kisalaiset hakkasivat myös uudet lankut Rautsalosta Tommolaan kulkevalle kävelysillalle rautatiesillan kylkeen. Kisalaiset tekivät myös aurausviittoja TVH:lle ja rakensivat Hevossaaressa Ekepanelsille mökkiä.  

Seurassa on ollut monenlaista osaajaa ja innokkaita talkoolaisia, joilla on ollut verkostot varainhankinnan lähteisiin. Pirkon mukaan väliin rahaa tuli niin, että palkkioita ei voitu lunastaa samana vuonna. Hän muistelee, kuinka rahoilla hankittiin mm. latujentekoa varten oma moottorikelkka pariinkin otteeseen.  

 Kylän urheiluseurassa yhteisöllisyys kukoisti 

Kisa piti myös urheilukoulua, johon SVUL:n piiri koulutti ohjaajat. Urheilukoulua pidettiin kirkonkylän koulun juhlasalissa. Kaikki kolme ikäryhmää saivat oman tasoistaan harjoitusta.  

Kisateatterikin toimi. Lähinnä pikkujouluja varten tehtiin itse sketsejä, joissa esimerkiksi seipään karsinta sai oman konkreettisen merkityksensä tai kehotus, ettei tietä saa ylittää ennen kuin auto on mennyt omansa.   

Yhteisiä retkiä laavuille ja luontoon tehtiin kaiken ikäisten lasten kanssa lukematon määrä.   

Pirkko kertoo tarinan Lapista kesäisin kirkonkylälle tulleesta äidistä lapsineen. Perhe tuli kirkonkylälle urheilemaan ja kilpailemaan, koska omasta kotikylästä seuratoiminta oli lopahtanut ja se harmitti perhettä kovasti. Perheelle annettiin osallistumisen kunniaksi Kisan oma ainutlaatuinen mitali, jota Pirkon mukaan jaettiin harkiten.  

Seuratoiminnan hiipuminen alkoi, kun lasten määrä väheni ja houkuttavia moderneja lajeja alkoi ilmaantua lisää. Esimerkiksi hiihtokilpailujen järjestäminen oli turhauttavaa, kun latureittejä piti kirkonkylässä rakentaa teiden ylityksiin kolmessa eri kohtaa ja osanottajia oli vähän. Eikä lapsilla ollut edes omia suksia, tokaisee Pirkko.  

Jotain uutta Pirkko haluaisi seuratoimintaan kehitellä. Hänen mielestään puheenjohtajalla on suuri rooli. Lusilaisten ja kyläyhdistyksen kanssa voisi hänen mielestään kehitellä jotakin uutta. Hän muistelee esimerkiksi 24-tunnin hiihtoa Vierumäellä, jonne koottiin molemmista kylistä joukkueita

Kisailua vuosikymmen kerrallaan – otteita Raili Forsblomin kronikasta Kisan 70-vuotisjuhlissa vuonna  2019 : 

1949 – 1955 

Parkkisen kahvilan pöydän ääressä istui 9 henkilöä vuonna 1949:  

Armas Laine (pj.), Viljo Parkkinen (varapj.) Helge Virtanen (siht), Matti Multamäki (rah.hoitaja) sekä Waltteri Eerikäinen, Juha Hakotie, Toivo Virtanen, Eila Parkkinen ja Aulis Pessala. Kisan perustajajäsenet seuraavat nyt jo pilven reunalla jälkipolvien kisailua.   

Alkuvuosina Kisan toimintaan kuuluivat yleisurheilu, hiihto, lento- ja käsipallo. 

Kisa on ollut muutakin kuin urheiluseura. Sen tärkeänä tehtävänä on ollut yhteisön ja yksilöiden henkinen kasvattaminen. 1950-luvulla, kun suuret ikäluokat katsoivat maailmaa vielä lapsen silmin, järjestettiin jopa kulttuurisia kilpailuja, joissa lajeina olivat lausunta, laulu ja kerronta. 

Ensimmäiset urheilukilpailut pidettiin vappuna 1.5.1949, jolloin kirmaistiin numerolappu rinnassa maastojuoksut 11 osallistujan voimin.  

1955 – 1960 luku 

Vuosina 1955-1956 kisalaiset rakensivat talkootyönä kirkonkylän Kotajärvelle uimarannan ja 1960-luvun puolivälissä jääkiekkokaukalon. Kisa lahjoitti myöhemmin molemmat liikuntapaikat maalaiskunnan hoitoon.  

Alkuvuosina Kisan toimintaa rahoitettiin huvitilaisuuksilla, joita olivat ohjelmalliset iltamat, tanssit, kesäjuhlat ja jäärata-ajot. 

10-vuotislahjaksi Kirkonkylän Kisa sai kunnalta käyttöönsä uuden urheilukentän, jossa on lähinnä yleisurheiltu ja parannettu ennätyksiä valtava määrä. Oman kylän kisat ja tutut urheilupaikat ovat antaneet tärkeää kokemusta kisalaisille lähteä kauemmaksikin kilpailemaan.  

Kisan kilpailuista pisimmät perinteet ovat olleet Kotajärven hiihdoilla. Ensimmäiset hiihdot sivakoitiin vuonna 1955. Nimestään huolimatta niitä ei koskaan hiihdetty kokonaan Kotajärven jäällä, vaan nimi juontaa 1920-luvulle, jolloin yleensä kisailtiin jäällä. 

Alkuvuosina paikalliset isännät lahjoittivat hiihdoille kiertopalkinnon, mikä kulki nimellä ”Isäntien palkinto”. Pytty on ollut teillä tietämättömillä kymmeniä vuosia. Toivo sen löytymisestä kuitenkin elää edelleen.   

Vuosi 1981 kirjattiin suurin kirjaimin Kotajärven hiihtojen historiaan. Silloin kilpailussa oli mukana 296 hiihtäjää. Kisapäivä oli pitkä, koska silloin ei tunnettu ennakkoilmoittautumisia ja tulokset valmistuivat käsilaskennalla. Tulokset kirjoitettiin puhtaaksi Brother-kirjoituskoneella ja tulostus hoidettiin käsin veivattavalla spriikopiokoneella.  

Hämärä ehti tulla ennen kuin päästiin jakamaan palkintoja. Palkinnot olivat hulppeita mm. transistoriradio, kattovalaisin, sohvatuoli ja hiihtovälineitä. 

Alkuvuosikymmenillä Kisan hiihtäjillä oli vain yhdet puusukset. Kisapaikalla oli nuotio, jossa suksien pohja kuumennettiin ja sitten ne tervattiin. Näin sivakat saivat liukkaan luiston.  

Suksissa oli rotanloukku-, Voitto- tai Y-siteet. Katkenneet sukset paikattiin peltipurkin levyillä. 

1970 luku 

Bingo-villitys oli kuumimmillaan 60- luvun lopulla ja 70-luvulla. Kisa oli mukana Iskun bingotyössä 10 vuotta. 

Seura osallistui myös ympäristötalkoisiin useana keväänä siistien teiden reunustoja talven alta. 

Seurakunta on ollut aina lähellä kisalaisia. Useina kesinä kisalaiset ovat vierailleet seurakunnan kesäkodilla saunoen ja makkaraa paistaen. Yhdessäolo, rehti kilpailumieli, toisen huomioon ottaminen ja luonnon arvostaminen ovat aina kuuluneet Kisan arvomaailmaan.  

1970-luvulla kirkonkylä alkoi kasvaa vauhdilla, kun kylään muutti nuoria pareja läheltä ja kaukaa. Kisa sai uusia jäseniä ja toiminta vilkastui.  

Kirkonkylän pururata avattiin vuonna 1976 kisahölkällä. Kisalaiset rakensivat talkoilla 1,5 km pituisen radan työkaluinaan lapio, kuokka ja kirves. Puru levitettiin käsikärryillä. 

Samana vuonna Ismo Junna ja Erkki Mansikkala ajelivat kotiin piirin hiihtoparlamentista mukanaan päätös aloittaa Kisan hiihtokoulu. Kisa olikin 70-luvulla Lahden Hiihtoseuran kanssa ainoa piirin seura, jossa hiihtokoulu toimi. 

Kesoilin nappulahiihdot oli suosittu maaliskuinen tapahtuma kylällä, mistä kertoo muksujen suuri osallistujamäärä: 238 hiihtäjää vuonna 1978, 341 hiihtäjää vuonna 1979. Myöhemmin nappulahiihtojen nimi muuttui Nesteen nappulahiihdoiksi.  

1970-luvulla aloitti toiminnan myös Korvatunturin sivukonttori Kisan tiloissa. Joulupukin aattokiireet huomioon ottaen se oli kylälle tarpeellinen asia. 

Ilman naisia ei mikään pyöri. Helmikuussa 1974 perustettiin Kisalle naisjaosto, joka pitää huolen kisamakkaroiden, kahvin ja mehun tarjoilusta.  

1980-1990 luku 

1980-luku toi tullessaan uusia ideoita, mm. Kotajärven talvitapahtuman ja Pirholan pirskeet. Lumien sulettua marssittiin kevätaurinkoisin mielin Kotajärven kierros. 

Rautvuoren retkitapahtuma sai alkunsa myös 1980-luvulla. Jotkut ovat uskaltautuneet kiipeämään Rautvuoren komeaan rapautumislouhikkoon, missä kasvaa harvinainen maapähkinäpensas. Se antaa vieläkin satoa. Pensas mainitaan jo 1800-luvun kirjoissa harvinaisena oliona tällä korkeusasteella. Rautvuoren kalliolla, louhikossa ja lehdossa kasvaa useita uhanalaisia kasveja, jäkäliä ja sieniä. Vuoren alta louhikosta löytyy myös kallioon maalattu mystinen muistokirjoitus vuodelta 1970. 

Juhlallisin tapahtuma 1980-luvulla lienee se, kun Hiihtoliiton 80-vuotisjuhlaviesti kävi Heinolassa vuonna 1988. Heinolaan viestin toi Kisan 30-henkinen, sinipunaisiin, uusiin Kisa-asuihin pukeutunut hiihtäjäjoukko, joka ryhmittyi MM-kisojen kunniaksi kahteen M-muotoiseen kuvioon viestin luovutustilaisuudessa Heinolan urheilupuistossa. Juhlavan asetelman suunnitteli Mikko Översti.  

Vuosina 1989, 1990 ja 1991 Kisa järjesti Lions Club-Kailaan partnerina Uudenvuoden juoksun. Ensimmäisenä vuonna juoksu alkoi Forskullasta päättyen kirkonkylän Kesoilille. Muina vuosina Uudenvuoden juoksu juostiin kirkonkylän teillä. Tapahtuma vaati suuren talkoojoukon ja turvallisuusjärjestelyt, mistä syystä sitä ei otettu perinteeksi.  

1980-luvulla sai alkunsa Kisateatteri, jonka ohjelmistossa oli aina urheiluhenkeen sopiva humoristinen näytelmä juhlatilaisuuksia varten. Teatterilla oli kysyntää jopa yli kuntarajojen. Kisateatteri nukkuu tällä hetkellä Ruususen unta ja odottaa herättäjää. 

Niemelän Helgen Osarannassa vuonna 1986 sai alkunsa minitriathlon, jonka lajit olivat uinti, pyöräily ja juoksu. Triathlon-kisaa järjestettiin jonkin aikaa myös Kainulaisen Arin ja Kristiinan mökillä. 

Nykyaika 

Vuonna 1998, kunnan ja kaupungin yhdistymisen jälkeen, Kisa erosi Heinolan Iskusta omaksi seurakseen. Kisa toimi Iskun suojissa 48 vuotta. Seurat ovat tehneet jatkuvasti kiinteää yhteistyötä antamalla apua puolin ja toisin. Heinolan Iskun kunniapuheenjohtaja Oili Heikka oli auttamassa Kisaa itsenäistymisprojektissa. 

2000-luku toi seuraan paljon uutta. Hiihtokautta päästiin aloittamaan jo kesänurmien aikaan, kun Leppävirran hiihtoputkimatkat tulivat ohjelmistoon. 

Vuonna 2003 kylä sai oman olohuoneen, Kyläpirtin. Pirtillä on kokoonnuttu kokousten merkeissä tai muuten vaan. On istuttu kahvikupposen ja maukkaan kahvileivän ääressä, muisteltu menneitä ja suunniteltu tulevaisuutta. 

Kisa on kantanut huolta myös ympäristöstä ajatuksella, että sitä voi hoitaa myös liikkumalla luonnossa ja huomaamalla, mitä ympäristö kaipaa. Vuoden 2018 teemana olikin ”Kestävä liikkuminen, muuta maailmaa”. 

Uusia liikunta- ja urheilulajeja on syntynyt vuosikymmenien saatossa valtavasti ja kisalaisten nimiä näkyy kotimaisten ja jopa suurten valtakunnallisten kisojen tulosluetteloissa, kuten Äkäslompolon ympärijuoksun, lukuisten pitkänmatkan hiihtojen, Viron Tartun maratonhiihtojen ja Italian Ski Classics Marsialongan tulosluetteloissa.  

Koirajuoksun ja koirahiihtojen tultua kansainvälisiksi kilpailulajeiksi kisalaisia kilpaili jopa koirajuoksun EM-kisoissa Englannissa. 

Kaikkia Kisan kymmeniä vuosia on juhlittu Kansallisen Veteraanipäivän aikoihin kunnianosoituksena heille, jotka ovat taistelleet suomalaisille vapaan, onnellisen ja turvallisen maan asua, tehdä työtä ja liikkua. Kisan syntymän aikaan tämän päivän sotiemme veteraanit olivat vielä nuoria miehiä.