Heinolan kirkonkylän kirjasto

Marjatta Toivonen - kirjastoihminen henkeen ja vereen

Toivosesta piti tulla äidinkielen opettaja ja siksi hän opiskeli pääaineenaan suomen kieltä, kirjallisuutta, Suomen historiaa ja kasvatustieteitä. Kaksikymppisenä, opiskelujen välissä, hän hakeutui Kuopiossa kaupunginkirjastoon kesätöihin ja siitä urkeni uusi urasuunnitelma.

Marjatta Toivosen uravalintaan vaikutti myös vesantolaisen kodin luoma perintö. Kotona oli paljon kirjoja ja äiti osti joululahjaksi tyttärelle aina kirjoja sekä yöpaitoja ja Fazerin Verraton suklaata, vaikka se maistuikin kamalalta.

Heinolaan, niin kuin muillekin asuinpaikkakunnille, Marjatta Toivosen tie kulki miehen työn perässä. Kirjastoissa eri puolilla Suomea oli henkilökuntapulaa 1980-luvulla ja töitä näin ollen sai helposti paikkasidonnaisuudesta viis välittävä kirjastoihminen.

Heinolaan muutto osui perheelle joulun tienoille vuonna 1988. Maaliskuussa samana vuonna Marjatta aloitti Reuman potilaskirjaston hoitajana virkanimikkeellä laitoskirjaston hoitaja. Potilaiden hoitojaksot sairaaloissa olivat tuolloin pitkiä ja siksi kaupunki tarjosi ihmisille kirjastopalveluja myös sairaaloissa. Maalaiskunnan kylillä lukemisesta tykkääviä palveltiin kirjastoautossa jo vuodesta 1968 alkaen.

Maalaiskunnan kirjastonjohtajan Eeva Harnin jäätyä eläkkeelle vuonna 1993 Toivonen siirtyi kirjastonhoitajaksi kirkonkylään. Työ oli kokoelman vientiä kaupunginkirjaston järjestelmään, koska maalaiskunnan kirjastoa alettiin tuolloin hoitaa kaupungin kanssa solmitun ostopalvelusopimuksen pohjalta.

Marjatta Toivonen pitää lottovoittona sitä, että maalaiskunnan kirjasto meni aikanaan kaupunginkirjaston syliin, vaikka tilannetta vastustettiin aluksi kovasti. Kirjoja tuli monipuolisemmin tarjolle, myös kaukolainojen kautta. Marjatta piti huolen siitä, että kirjaston kokoelmat vaihtuivat, mikä sekin näkyi lainauslukujen lisääntymisenä. Kirjastotilaa laajennettiin ja Toivonen aloitti kirjastossa myös koululaisopastukset, jotta koululaisille tuli tutuksi kirjaston käyttö.

Vuodesta 1997 alkaen Toivonen siirtyi tekemään töitä yhden päivän viikossa kaupunginkirjastoon, samana vuonna, kun kaupunki ja maalaiskunta liitettiin yhteen. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2009 kirkonkylän kirjasto lakkautettiin. Toivonen jäi eläkkeelle kirjastotöistä vuonna 2014.

Toivonen toteaakin nyt, että kulttuurista on liian helppo leikata. Hänen mielestään kirjastojen pitää pysyä olemassa, koska kirjat ovat monelle liian kalliita ostettaviksi. Kirjahyllyjäkään ei enää kodeissa ole.

Niin kuin hän sanoo: ”Perheissä pitää lukea lapsille ihan pienestä alkaen, jotta lukutaito säilyy. Kaikki lapset eivät halua lukea, sekin on ihan fine. Yksi äiti kerran kysyi kirjaston tiskillä, että mitä mä teen pojalle, kun se ei lue kuin sarjakuvia. Sanoin hänelle, että ole onnellinen, että poika lukee. Sarjakuvissa on hyvää kieltä. Lukeminen ei ole mikään pakko, mutta aika paljon menettää, jos ei lue”.

(Haastattelu 30.10.2024 Kyläpirtillä.)

Marketta Hovilainen ilahtui vakinaistamisestaan äitiyslomalla

Marketta Hovilainen palkattiin vuoden 1981 helmikuussa Heinolan maalaiskunnan kirjastoon puolipäiväiseksi järjestelyapulaiseksi. Kirjasto toimi tuolloin Kirkkotiellä, Kuusimäen talossa. Uuden Kunnantuvan alakertaan kirjasto muutti heinäkuun alussa 1981.

Hovilainen oli maalaiskunnan kirjastossa töissä eri nimikkeillä eri pituisia jaksoja. Kirjastonjohtajana oli Eeva Harni. Vuonna 1986 lokakuussa Hovilainen vakinaistettiin avoinna olleeseen kirjastovirkailijan virkaan, mistä hän oli erittäin iloinen, tapahtuihan vakinaistaminen hänen äitiyslomansa aikana.

Hovilainen muistelee, kuinka vuonna 1993 Eeva Harnille koitti eläkeaika ja silloin puhuttiin, että kirjasto loppuu siihen. Heinolan kaupunginkirjaston johtaja Marja Malminen tuli hätiin ja kirjasto liitettiin osaksi kaupunginkirjastoa ostopalvelusopimuksella.

Vuoden 1994 alusta kirjastoautonkuljettaja Pekka Rautkoski ja Hovilainen siirtyivät kaupunginkirjaston alaisuuteen. Kaupunki ja maalaiskunta yhdistettiin vuonna 1997. Kirkonkylän kirjaston toiminta lakkasi kymmenkunta vuotta myöhemmin, vuonna 2009. Hovilainen muistelee perusteena olleen laina- ja kävijämäärien vähenemisen. Keskustelu kirjaston lopettamisesta kävi tuolloin kiivaana puolesta ja vastaan.

(Lähde Hovilaisen sähköpostiviesti 7.11.2024)

Pappilan tuvalta Kunnantuvalle – miten kirjasto kirkonkylällä syntyi?
Kirkonkylän ensimmäisen kirjaston perusti Heinolan Maaseurakunnan ensimmäinen kirkkoherra Karl Henrik Gardberg, joka alkoi heti virkaan tullessaan suunnitella ”kaunokirjallisen lainakirjaston” perustamista.
Oletettavaa on, että ensimmäinen kirjasto toimi pappilassa ja Granberg itse hoiti kirjastoa, joka käsitti aluksi 145 nidettä. Ensimmäisenä toimintavuonna 1865 kirjoja lainattiin 276 kertaa.
Seuraava kirkkoherra Holmström hoiti myös kirjastoa, mutta kyllästyi, kun lainattuja kirjoja ei palautettu ja niitä katosi kokonaan.
Vuonna 1895 kuntakokous valitsi kirjastonhoitajaksi kanttori E. Rothmanin. Kirjaston toiminta taantui ja sille perustettiin kilpaileva kirjasto, jota hoiti kotonaan siltavouti Matti Leinonen. Vuosisadan vaihteen jälkeen nämä kaksi kirjastoa yhdistettiin ja kirjastonhoitajaksi valittiin suutari Kaarlo Rask.
Kirjasto siirrettiin vuonna 1905 vanhan kunnantuvan tiloihin ja hoitajaksi tuli Kalle Ruohola.
Vuonna 1913 kuntakokous laati kirjastosäännön ja kirjastonhoitajaksi tuli vuonna 1915 kiertokoulun opettaja Ida Merinen. Kansalaissodan melskeiden jälkeen vuonna 1919 kirjastonhoitajaksi tuli suntio Arne Kalenius (myöhemmin Kalemo), jonka 41 vuotta kestäneen uran aikana Kirkonkylän kirjastosta kehittyi oikea kirjasto. Vuonna 1928 säädetty kirjastolaki turvasi palvelupisteelle varojen saannin.
Vuonna 1930 kirjasto sai kunnantuvalta oman huoneen ja sähkövalon. Kolme vuotta myöhemmin kunnantupa muutettiin kulkutautisairaalaksi ja kirjasto sai lähteä.
Seuraavat 15 vuotta kirjasto toimi Kuusimäen talon postikamarissa, joka talo on edelleen olemassa. Kuusimäen talosta kirjat siirrettiin Pappilan tupaan, mistä tuli lähtö vuonna 1954. Paavo Kiviojan uudessa talossa kirjasto sai olla kolme vuotta, minkä jälkeen Kalemo siirsi opukset jälleen Kuusimäen taloon. Kuusimäen talossa kirjasto oli siihen saakka, kunnes uusi kunnantupa valmistui.
Arne Kalemo oli kirjastonhoitajana kuolemaansa saakka, minkä jälkeen työtä tekivät Kalemon leski Esteri, rouva Liisa Luri kahteen otteeseen, ylikersantti e.v.p Tauno Pääskylä ja rouva Helena Sara. Opettaja Heikki Reunasen aikaan saatiin valmiiksi luettelokortistot. Vuonna 1968 kuntaan hankittiin ensimmäinen kirjastoauto, joka korvasi kunnan kylien kirjastot. Kirkonkylän kirjastosta tuli auton tukikohta 35 vuodeksi.
Kuusimäeltä kirjasto muutti uuden kunnanviraston alakertaan vuonna 1981 Multamäen Matin traktorin peräkärryllä ja talkoovoimin.
Opettaja Eeva Harni toimi kirjastonhoitajana 70-luvun lopulta vuoden 1993 loppuun, jolloin Heinolan kaupunginkirjasto alkoi vastata maalaiskunnan kirjastosta ostopalvelusopimuksen kautta.
(Lähde: Pekka Rautkosken kirjoitus Joulupirtti -lehdessä 2005 ”Heinolan kirkonkylässä on toiminut kirjasto jo 140 vuotta)